Pitkään olin hyvä muistuttamaan muita siitä, että heidän pitäisi pitää huolta itsestään. Puhuin kehon kuuntelemisesta, jännitysten hellittämisestä, taukojen pitämisestä ja ajan varaamisesta asioille, jotka antavat voimaa. Mutta jos olen rehellinen, en aina tehnyt niin itse. Kannustin muita naisia huolehtimaan itsestään, vaikka jätin omat tarpeeni vuosiksi taka-alalle. Lopulta se alkoi tuntua ristiriitaiselta. Vasta viimeisen vuoden aikana olen opetellut asettamaan myös itseni etusijalle ja pitämään tietoisesti huolta omasta hyvinvoinnistani.

Se on muuttanut tapaani ajatella itsestä huolehtimista. Sen ei tarvitse olla monimutkaista tai kallista, eikä sitä tarvitse säästää sellaiseen päivään, jolloin kalenterissa on vihdoin tilaa. Minulle se tarkoittaa ennen kaikkea pysähtymistä oman olon äärelle: mitä kehoni kertoo, ja mitä minä tarvitsen juuri nyt? Joskus vastaus on hieronta, hoito tai käynti kuntosalilla. Toisinaan se on kirjan lukemista kylvyssä, kävely ulkona, hetki ilman puhelinta, jotakin mukavaa kuunneltavaa junamatkalle tai vain muutama minuutti omaa aikaa kiireen keskellä. Olennaista on huomata, mitkä asiat antavat itselle voimaa, ja tehdä niille tilaa arjessa.

Näen työssäni usein, miten elämäntilanne näkyy kehossa. Käsittelen kasvojen, niskan, päänahan ja kehon jännityksiä. Kun ihminen on stressaantunut, jatkuvasti kiireinen tai tekee pitkään liikaa, jännitykset palaavat helposti. Stressi voi tuntua kireänä leukana, kohonneina hartioina tai jännittyneenä otsana. Joskus koko keho tuntuu olevan jatkuvasti valmiustilassa. Kiireeseen voi tottua niin hyvin, ettei näitä merkkejä enää huomaa. Keho saattaa silti yrittää kertoa meille jotakin jo kauan ennen kuin pysähdymme kuuntelemaan.

Siksi itsestä ei pitäisi alkaa huolehtia vasta silloin, kun voimat ovat lopussa. Sen olisi hyvä olla mukana tavallisessa arjessa. Välillä voi pysähtyä kysymään itseltään: Miltä minusta oikeasti tuntuu? Mitä tarvitsen juuri nyt? Joskus tarvitsemme liikettä, joskus lepoa, joskus toisten seuraa ja joskus vain hiljaisuutta.

Äitinä omat tarpeet on erityisen helppo siirtää sivuun. Arjessa on aina jotakin tehtävää ja joku, joka tarvitsee sinua. Ymmärrän hyvin, miten helposti oma aika alkaa tuntua itsekkäältä tai sellaiselta, jonka voi sallia itselleen vasta, kun kaikki muu on hoidettu. Olen kuitenkin huomannut, että kun pidän huolta itsestäni ja teen asioita, joista saan iloa, se heijastuu myös läheisiini. Minulla on enemmän energiaa, olen paremmin läsnä ja minulla on enemmän annettavaa.

Haluan myös lasteni näkevän, että itsestä huolehtiminen on luonnollinen osa elämää. Että iloa tuoville asioille saa varata aikaa, että levätä saa eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Haluan heidän näkevän äidin, jossa on elämäniloa ja energiaa. En siksi, että elämä olisi aina helppoa tai etten koskaan väsyisi, vaan siksi, että ymmärrän myös minun tarvitsevan huolenpitoa.

Se ei tarkoita, että päivään pitäisi löytää tuntikausia lisää aikaa. Minunkin arkeni on kiireistä, joten olen opetellut tarttumaan pieniin hetkiin. Käyn kuntosalilla, luen kylvyssä, lähden ulos, pidän taukoja puhelimesta ja etsin hetkiä, jolloin saan vain olla rauhassa. Vaihdan mielelläni hoitoja myös muiden hoitoalan ammattilaisten kanssa – hierontoja, ripsihoitoja, kehon käsittelyjä ja naprapatiaa. Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, että saamme paitsi antaa myös ottaa vastaan. Joskus hoitojen vaihto saa toisenkin varaamaan hetken itselleen, ja se on minusta ihanaa.

Uskon, että yksi suurimmista esteistä itsestä huolehtimiselle on tunne siitä, ettei aikaa ole. Ymmärrän sen hyvin, varsinkin jos arkeen kuuluu lapsia, työ, yritys, koti ja sata muuta huomiota vaativaa asiaa. Mutta jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole lainkaan aikaa itsellesi, saatat tarvita sitä erityisen paljon. Ei tarvitse aloittaa tunnista. Aloita vaikka kymmenestä minuutista viikossa. Myöhemmin siitä voi tulla kaksikymmentä minuuttia ja ehkä vähitellen tunti. Tärkeintä on aloittaa jostakin ja totutella ajatukseen, että myös sinun tarpeillasi on väliä.

Kun asetamme itsemme jatkuvasti viimeiseksi, saatamme huomaamattamme alkaa ajatella, että kaikille muille löytyy aikaa mutta meille itsellemme ei. Se ei pidä paikkaansa. Sinäkin olet aikasi arvoinen. Saat kaivata rauhaa. Saat tehdä asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi eläväksi.

Itsestä huolehtiminen ei ole pois ihmisiltä, joita rakastat. Kun saat levätä ja tehdä sinulle tärkeitä asioita, sinulla voi olla enemmän kärsivällisyyttä, energiaa ja iloa jaettavaksi heidän kanssaan. Voit palata perheesi, työsi ja ihmissuhteidesi pariin niin, ettet ole aivan tyhjiin kulunut.

Minulle itsestä huolehtiminen tarkoittaa lopulta yhteyden löytämistä itseeni. Kehon kuuntelemista, omaan tunteeseen luottamista, taukojen pitämistä ja sen huomaamista, mistä voisin päästää irti. Se on tilan tekemistä asioille, jotka tuovat keveyttä ja elämäniloa. Sinä ansaitset voida hyvin omassa elämässäsi – et vain olla hyvä pitämään huolta kaikista muista.